20.3.2008

Käräjäoikeuden tuomio 29.4.2005

Käräjäoikeus totesi, että maaöljyvahinkolain 1 §:ssä kielletään päästämästä öljypitoisia aineita maahan tai veteen sekä käsittelemästä niitä niin, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara. Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä kielletään päästämästä maahan mitään ainetta siten, että seurauksena on maaperän laadun sellainen huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähenemistä tai muu yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Nämä lainkohdat olivat sellaisia normeja, joiden rikkominen voi täyttää rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 kohdassa säädetyn ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että olisi varsin vaikeaa tulkita sanottuja lainkohtia siten, ettei öljyn päästäminen vesistöön olisi laissa kielletty teko. Käräjäoikeus totesi edelleen, että Länsi-Suomen vesioikeus oli myöntänyt jalostamolle luvan jätevesien päästämiseen mereen. Jäteveden mukana sai mereen joutua enintään 300 kiloa öljyä kuukaudessa. Käräjäoikeus katsoi, että lupamääräyksissä annettua päästörajaa oli mahdotonta tulkita siten, että jalostamolla olisi halutessaan oikeus kuukausittain kaataa kaksi tynnyrillistä öljyä mereen.

Käräjäoikeus totesi myös, että 6.7.2000 ja 29.6.2001 oli tapahtunut täsmälleen samalla tapahtumamekanismilla kaksi vahinkoa, joissa öljyä oli päässyt maahan. Tämän vuoksi nyt tapahtunutta vahinkoa ei voitu pitää yllättävänä ja ennalta arvaamattomana.

Käräjäoikeus katsoi, että operaattori oli toiminut huolimattomasti jättäessään sulkematta venttiilin. Laiminlyönti oli vakava, mutta sitä ei voitu pitää törkeänä huolimattomuutena.

Jätevesilaitoksen hoitaja oli tutkinut kaksi aikaisempaa vahinkotapahtumaa sekä esitellyt ne tuotannon ohjausryhmälle ja valmistuksen käyttöpäällikölle. Tosiasiallisen vaikutusvaltansa johdosta hän oli osaltaan vastuussa siitä, ettei vahinkojen johdosta ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Uuden vahingon todennäköisyyttä olisi voitu vähentää merkittävästi pelkästään työtapoja muuttamalla tai vähäisillä laitemuutoksilla. Jätevesilaitoksen hoitajan huolimattomuus ei ollut erityisen vakavaa.

Valmistuksen käyttöpäällikkö oli jalostamon johtoryhmän ja tuotannon ohjausryhmän jäsen. Hän oli vastuussa keskusvalvomon toiminnasta ja valmiuksista. Hänen olisi pitänyt viimeistään siinä vaiheessa, kun edelliset vahinkotapahtumat esiteltiin ohjausryhmässä, ryhtyä toimenpiteisiin uusien vahinkojen estämiseksi. Hänen huolimattomuutensa oli kuitenkin melko vähäinen.

Tuotanto-osaston päällikkö oli jalostamon johtoryhmän jäsen ja tuotannon ohjausryhmän johtaja. Hän oli vastuussa tuotannon järjestämisestä siten, ettei toiminnassa syntynyt sellaisia riskejä, joista kukaan ei tietänyt olevansa vastuussa, ja että organisaatio pystyi toimimaan myös käytännössä. Hän oli laiminlyönyt tämän velvollisuutensa. Laiminlyönnistä oli aiheutunut epäselvyyttä osaston vastuusuhteissa ja se oli johtanut siihen, ettei vahinkoriskiin ollut osattu ajoissa puuttua ja ympäristörikos oli päässyt tapahtumaan. Hänen huolimattomuutensa ei ollut erityisen vakavaa.

Yhtiön toiminnassa oli tehty rikos, johon olivat syyllistyneet yhtiöön työsuhteessa olevat henkilöt. Ympäristörikos oli päässyt tapahtumaan olennaiselta osin sen vuoksi, ettei yhtiössä ollut riittävän vakavasti otettu huomioon Naantalin erittäin vaativissa olosuhteissa havaittuja riskejä. Yhtiön toiminnassa ei ollut noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Rikoslain 9 luvun 2 ja 3 §:n mukaiset perusteet yhteisösakon tuomitsemiselle olivat olemassa.

Rikos tai siihen johtaneet laiminlyönnit eivät olleet tuottaneet yhtiölle välitöntä taloudellista hyötyä. Välillistä hyötyä yhtiö oli saanut säästyneissä kustannuksissa, kun öljynsiirrossa ollutta riskitekijää ei ollut korjattu. Tämä hyöty oli jokseenkin vähäinen. Virheriskiä olisi voinut olennaisesti vähentää käytännössä ilman investointeja. Jalostamon ympäristötekniset investoinnit olivat olleet vuonna 2000 noin 10 miljoonaa euroa. Syntyneiden vahinkojen korjaamiseen ja korvauksiin sekä uusiin ympäristöteknisiin investointeihin yhtiö oli käyttänyt noin 4 miljoonaa euroa. Investoinneista välittömästi samantapaisen vahingon estämiseen oli kohdistunut 171 000 euroa, josta noin 40 000 euroa oli käytetty nimenomaisesti nyt kysymyksessä olevien toimintojen varmistamiseen.

Ympäristörikoksen tapahtuminen oli ollut täsmällisesti kohdistettavissa tiettyyn yksittäiseen toimintoon, jossa myös yhtiön organisaatiossa oli ilmennyt huolimattomuutta ja vastuusuhteiden epäselvyyttä. Se ei kuitenkaan osoittanut erityistä huolimattomuutta ja perusteetonta riskin ottamista yhtiön yleisessä toimintakulttuurissa.

Yhtiö oli pyrkinyt selvittämään toiminnassaan tapahtuneen virheen ja estämään sen uusiutumisen. Se oli asianmukaisesti hoitanut sille laissa asetetun korvaus- ja ennallistamisvelvoitteen. Yhtiö tai sen työntekijät eivät olleet laiminlyöneet velvollisuuksia tahallaan tai oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Rikoslain 9 luvun 4 §:n nojalla ei sen vuoksi ollut riittäviä perusteita yhteisösakon tuomitsemiselle.

Yhteisösakon tuomitsemista koskeva rikoksen tekoaikana voimassa ollut laki (743/1995) ja voimassa oleva laki (61/2003) johtivat samaan lopputulokseen.

Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen Neste Oil Oyj:n tuomitsemisesta yhteisösakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kimmo Leskinen ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 29.11.2006

Syyttäjän valituksesta hovioikeus lausui, että ympäristönsuojelulain 7 §:ssä kielletään maaperän pilaaminen ja maaöljyvahinkolain 1 §:ssä öljyn päästäminen maahan tai veteen taikka varastoiminen, säilyttäminen tai käsitteleminen niin, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara. Viimeksi mainitun lain 9 §:n mukaan rangaistus vastoin sanottua lakia tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1 - 4 §:ssä. Hovioikeus totesi, että rikoslain 48 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 94/1993 vp s. 186) lausutuin tavoin ympäristöoikeuden keskeisiä lähtökohtia on ympäristön pilaamiskielto. Kieltoa ei kaikissa tapauksissa taloudellisten ja tuotannollisten etujen vuoksi voitu pitää ehdottomana. Muun muassa ympäristönsuojelulain 4 luvussa säädetään ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan luvanvaraisuudesta. Tietyt teot olivat kuitenkin jo sellaisenaan ympäristölainsäädännön vastaisia, eikä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa todetuin tavoin esimerkiksi öljyn laskemiseen maahan tai veteen voinut saada lupaa.

Hovioikeus totesi lisäksi, että rikoslain 48 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun ympäristön turmelemiseen voi syyllistyä myös lupaehtoja rikkomalla. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla syytteissä väitetty vastuu ympäristön turmelemisesta voitiin perustaa ympäristönsuojelulain 7 §:n ja maaöljyvahinkolain 1 §:n säädöksiin sekä kysymyksessä oleviin Länsi-Suomen vesioikeuden ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen päätöksiin.

Hovioikeus katsoi, että öljyvahingon ympäristölle aiheuttamaa vahinkoa ja vahingon vaaraa oli pidettävä rikoslain 48 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin erityisen suurena.

Hovioikeus totesi edelleen, että 6.7.2000 ja 29.6.2001 oli öljyä valunut maahan satoja litroja. Vahingot olivat aiheutuneet nyt kysymyksessä olevan vahingon kanssa täsmälleen samanlaisesta inhimillisesta erehdyksestä saman öljynsiirron yhteydessä. Siirron mekanismia ei ollut muutettu. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla 10.12.2001 tapahtunutta öljyn pääsemistä mereen eikä varsinkaan jo sinänsä kiellettyä valumista maahan ei voitu pitää yllättävänä tai ennalta-arvaamattomana.

Asiassa esitetyn 27.1.2001 päivätyn turvallisuusselvityksen mukaan öljynjalostamon johtotiimi valvoi, että jalostamon tekninen taso, toimintatavat ja suoritustaso vastasivat asetettuja ympäristönsuojelun ja turvallisuuden tavoitteita, sekä varmisti, ettei toimintojen vastuissa ja toimintatavoissa ollut aukkoja. Tuotannon ohjaustiimin tehtävänä oli suunnitella tuotannon toteuttamiselle tarvittavat lähtökohdat sekä ohjata tuotannon toteutumista. Tiimi vastasi siitä, että toiminta jalostamolla oli hyväksyttyjen ympäristö-, terveys-, turvallisuus- ja laatuperiaatteiden mukaista sekä siitä, että tuotantoprosesseja kehitettiin riskien ja päästöjen minimoimiseksi ja että poikkeamien vähentämiseksi käytettiin ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja menetelmiä. Jätevesilaitoksen vastaava hoitaja vastasi jätevesilaitoksen operatiivisesta toiminnasta. Turvallisuusvastuu kunkin toiminnan osalta kuului linjaorganisaatiolle ja kokonaisvastuu ympäristö-, terveys- ja turvallisuusasioissa toimintaprosesseittain kullekin osastopäällikölle.

Tuotanto-osaston päällikkö oli jalostamon johtoryhmän jäsenenä, tuotannon ohjaustiimin johtajana ja turvallisuusjärjestelmien toimintaperiaatteiden toteutumisesta vastaavana henkilönä vastuussa turvallisuusjärjestelmien toiminnan seurannasta ja kehittämisestä.

Valmistuksen käyttöpäällikön vastuualueeseen kuului ympäristönsuojelun kokonaisvalvonta. Hän oli yhtiön nimeämä ns. EHS-vastuuhenkilö eli siis vastuussa ympäristöä, terveyttä ja turvallisuutta koskevien periaatteiden toteuttamisesta sekä jalostamon johtoryhmän ja tuotannon ohjaustiimin jäsen.

Jätevesilaitoksen vastaava hoitaja toimi asiantuntijana turvallisuus- ja ympäristöasioissa. Hän oli myös ns. EHS-vastuuhenkilö ja tuotannon ohjaustiimin jäsen.

Tuotanto-osaston päällikkö, valmistuksen käyttöpäällikkö ja jätevesilaitoksen vastaava hoitaja olivat olleet tietoisia aikaisemmista vahingoista, niiden tapahtumamekanismeista ja syystä. Uuden vastaavan vahingon syntyminen oli ollut varteenotettava mahdollisuus. Tuotanto-osaston päällikkö ja valmistuksen käyttöpäällikkö olivat olleet vastuussa siitä, että yhtiössä oli laiminlyöty riittävän nopeasti ryhtyä toimiin vastaavien vahinkojen syntymisen estämiseksi. Jätevesilaitoksen vastaava hoitaja oli tutkinut aikaisemmat vahingot ja hänellä oli ollut tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus muuttaa säiliösiirron työmenetelmiä, minkä hän oli laiminlyönyt. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla mainitut henkilöt olivat syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 48 luvun 9 §:n mukaan ympäristörikoksiin sovelletaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia säännöksiä. Hovioikeus sovelsi rikoksen tekoaikana voimassa olleita rikoslain 9 luvun säännöksiä (743/1995), koska voimassa olevat vastaavat säännökset eivät johtaneet lievempään lopputulokseen. Sanotun 9 luvun 1 §:n mukaan oikeushenkilö, jonka toiminnassa oli tapahtunut rikos, voitiin tuomita rikoksen johdosta yhteisösakkoon. Saman luvun 4 §:n mukaan harkittaessa, tuomitaanko oikeushenkilö yhteisösakkoon, huomiota on kiinnitettävä erityisesti muun muassa laiminlyönnin laatuun, johdon osuuteen rikoksessa, tehdyn rikoksen vakavuuteen, oikeushenkilölle rikoksesta aiheutuneisiin muihin seurauksiin, oikeushenkilön toimiin uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä sen toimiin rikoksen vaikutusten ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.

Operaattori, jätevesilaitoksen vastaava hoitaja, valmistuksen käyttöpäällikkö ja tuotanto-osaston päällikkö olivat syyllistyneet yhtiön toiminnassa tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen. Kahta viimeksi mainittua voitiin asemansa perusteella pitää mainitun 9 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin yhtiön johtoon kuuluvina henkilöinä. Yhtiön taholta ei ollut aikaisempien vahinkojen vuoksi kiinnitetty huomiota ympäristöriskin poistamiseen. Käräjäoikeuden tuomiossa esitettyihin yhteisösakon tuomitsemisen perusteisiin viitaten hovioikeus katsoi, että rikoslain 9 luvun 2 ja 3 §:n mukaiset edellytykset Neste Oil Oyj:n tuomitsemiseen yhteisösakkoon sen toiminnassa tapahtuneen tuottamuksellisen ympäristön turmelemisen johdosta olivat siten olemassa.

Harkitessaan sitä, tuomittiinko Neste Oil Oyj yhteisösakkoon, hovioikeus rikoslain 9 luvun 4 §:n perusteella otti huomioon seuraavat seikat:

Neste Oil Oyj:n tuomitsemista yhteisösakkoon puolsi laiminlyönnin laatu. Vastaavalla tapahtumamekanismilla oli tapahtunut vahinko jo kaksi kertaa aikaisemmin, eikä inhimillisen erehdyksen mahdollisuuden estämiseen ollut silti riittävästi puututtu. Myös vahingon vakavuus ja laajuus puolsivat yhteisösakon tuomitsemista. Tutkimuksissa todettujen eliöstölle aiheutuneiden vahinkojen vähäisyys johtui merkittävästi siitä, että öljypäästö tapahtui juuri ennen talvea. Yhteisösakon tuomitsemista vastaan sen sijaan puhuivat yhtiön vahingon tapahduttua suorittamat laajat ja perusteelliset puhdistustoimenpiteet, yhtiön maksamat korvaukset sekä ympäristönsuojeluun ja toiminnan riskien minimoimiseen liittyvät uusien ympäristöteknisten investointien suorittaminen. Vahingon aiheuttaneen öljynsiirron työmenetelmiä ja mekanismia sekä keskusvalvomon laitteita oli muutettu nyt kysymyksessä olevan vahingon jälkeen. Edellä olevia seikkoja kokonaisuutena harkittuaan hovioikeus päätyi siihen, ettei Neste Oil Oyj:tä tuomittu sen toiminnassa tapahtuneesta laiminlyönnistä yhteisösakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kilpi, Markku Nieminen ja Eeva Perho. Esittelijä Kristiina Mäenpää.

Perustelut

Tapahtumatiedot

1. Fortum Oil Oy:n, nykyisen Neste Oil Oyj:n työntekijänä toimineen operaattorin siirtäessä saamansa määräyksen mukaisesti 10.12.2001 öljyä yhtiön öljynjalostamolla Naantalissa säiliöstä toiseen hän oli unohtanut sulkea putkistossa olleen venttiilin sillä seurauksella, että arviolta 300 kuutiometriä öljyä oli valunut maahan. Meren rannassa sijaitsevan jalostamon pintamaa oli muotoiltu siten, että se ohjasi maastoon päässyttä öljyä varmistusaltaaseen, jossa öljy ei enää ollut kosketuksessa maaperään. Lisäksi jo jalostamon perustamisvaiheessa maan pintaa oli korotettu meren rannassa ja lähelle rantaa oli rakennettu maanalainen savivalli, jonka tarkoituksena oli estää öljyn pääsy mereen. Kysymyksessä olevassa tapauksessa valtaosa maahan valuneesta öljystä oli ohjautunut varmistusaltaaseen, mutta öljyä oli imeytynyt myös maaperään ja sitä oli kulkeutunut mereen joko suodattumalla savivallin läpi tai se ylittämällä.

2. Maaperään imeytyneen tai mereen päässeen öljyn tarkkaa määrää ei ole pystytty selvittämään. Öljyyntynyttä tai öljyyntyneeksi epäiltyä maa-ainesta on poistettu lähes 10 000 kuutiometriä. Mereen päässyt öljy on tahrinut merta ja meren rantoja sekä muutamia lintuja. Öljyyntyneitä rantoja on puhdistettu lähes kymmenen kilometrin matkalta. Meren rannoilta on poistettu noin 30 tonnia öljyyntynyttä maata ja noin 15 tonnia rantakasvillisuutta. Puhdistustyöt ovat kestäneet toukokuulle 2002 saakka.

3. Asiassa on riidatonta, ettei yhtiö ollut varustanut siirtolaitteita erityisillä varmistus- tai hälytysjärjestelmillä öljyn siirron turvaamiseksi ja ettei öljyn siirtoa ollut myöskään välittömästi varmistanut kukaan henkilö, koska siirron suorittavan työntekijän ei ollut edellytetty seuraavan siirtoa keskeytyksettä tai edes keskittyvän vain tähän tehtävään. Samoin on riidatonta, että vastaavankaltaisia venttiilin sulkemisen unohtamisia oli tapahtunut ainakin kahdesti aikaisemmin 6.7.2000 ja 29.6.2001, mutta ne eivät olleet johtaneet näin vakaviin seurauksiin.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Syyttäjän vaatimuksen johdosta on ensiksi ratkaistava, onko yhtiön toiminnassa syyllistytty tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen. Neste Oil Oyj:n kiistettyä rikoksen tapahtuneen ratkaisua ei voida perustaa siihen, että useita yhtiön työntekijöitä on lainvoimaisesti tuomittu heidän työssä tekemästään tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta. Sen vuoksi on ensiksi ratkaistava, onko öljyn pääseminen maaperään ja vesistöön ollut maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain (maaöljyvahinkolaki), ympäristönsuojelulain sisältämän maaperän pilaamiskiellon tai vesioikeuden luvan vastaista ja onko mahdollinen lainvastainen menettely katsottava yhtiön toiminnassa tehdyksi tuottamukselliseksi ympäristön turmelemiseksi. Jos tähän päädytään, on vielä ratkaistava, onko yhtiö tuomittava yhteisösakkoon.

Maaöljyvahinkolain vastaisuus

5. Maaöljyvahinkolain 1 §:n mukaan öljyä ei saa päästää maahan tai veteen eikä varastoida, säilyttää tai käsitellä siten, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara. Öljyvahingolla tarkoitetaan lain 2 §:n 2 momentin mukaan sellaista vahinkoa tai haittaa, jonka maahan tai veteen joutunut öljy aiheuttaa ihmiselle ja luonnolle likaamalla, turmelemalla tai pilaamalla maaperää, vesiä, kasvillisuutta, eläimistöä, laitteita tai rakenteita.

6. Korkein oikeus toteaa, että yhtiön toiminnassa on tapahtunut kohdassa 1 kerrottu vakava öljyvahinko, mikä on johtunut viime kädessä siitä, että yhtiö on kohdassa 3 kerrotulla tavalla laiminlyönyt turvata öljyn siirron säiliöstä toiseen siten, ettei siirtoon ole liittynyt ilmeistä öljyvahingon vaaraa. Yhtiön toiminnassa on siten käsitelty öljyä tavalla, josta on aiheutunut ei vain ilmeinen öljyvahingon vaara, vaan myös vakava öljyvahinko. Maaöljyvahinkolain 9 §:stä ilmenee, että vastoin lain 1 §:ää tehty ympäristön turmeleminen on rangaistava rikoslain 48 luvun 1 - 4 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Maaperän pilaamiskielto

7. Ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Säännöksen esitöissä todetaan, että maaperän pilaamiskiellon tarkoituksena on estää haitalliset seuraukset, jotka aiheutuvat maaperään jätetyistä tai päästetyistä aineista. Haitallisuus voi ilmetä maaperän laadun huonontumisena taikka suoranaisena tai epäsuorana vaarana tai haittana terveydelle tai ympäristölle. Pilaamiskiellolla turvataan myös maaperän käyttömahdollisuuksien säilyminen. Maaperän pilaantumisen arvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon alueen käyttötapa eikä esimerkiksi teollisuusalueen maaperälle voida asettaa yhtä tiukkoja puhtausvaatimuksia kuin asuinalueen maaperälle (HE 84/1999 vp s. 45).

8. Yhtiö on katsonut, ettei öljyn imeytymistä jalostamoalueen maaperään voida pitää ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaisena maaperän pilaamisena, koska jalostamoalueella maa-aines on tarkoitettukin mahdollisen öljyn valumisen hidastamiseen tai pysäyttämiseen ja se on tietoisesti muotoiltu estämään öljyn pääsy mereen. Suojausrakenteisiin kuuluva maa-aines ei ole mainitussa lainkohdassa tarkoitettua maaperää vaan osa jalostamon turvajärjestelmää.

9. Asiassa on riidatonta, että jalostamoalueen maa-ainesta on käsitelty ja muotoiltu siinä tarkoituksessa, että öljyvahingon tapahtuessa maa hidastaisi öljyn etenemistä ja estäisi sen kulkeutumisen mereen sekä suuntaisi öljyn varmistusaltaaseen, josta se voidaan kerätä. Maata käytetään tällä tavoin keinona rajoittaa öljyvahingon laajuutta.

10. Korkein oikeus toteaa, että öljynjalostuksessa ei ilmeisesti huolellisellakaan käsittelyllä voida kokonaan estää sitä, että vähäisiä määriä öljyä voi päästä jalostamoalueen maaperään. Arvioitaessa, onko kysymys maaperän pilaamiskiellon rikkomisesta, onkin otettava huomioon tämänkaltainen toiminnan luonteeseen liittyvä maaperän laadun heikkeneminen. Myöskään se, että maaperää saatetaan joutua vähittäisen likaantumisen vuoksi puhdistamaan, ei välttämättä osoita, että toiminnassa on syyllistetty ympäristön turmelemiseen rikoslaissa tarkoitetulla tavalla.

11. Tässä tapauksessa maahan on yhdellä kertaa valunut arviolta 300 kuutiometriä öljyä, josta tosin huomattavan suuri osa on maaperän muotoilun johdosta ohjautunut varmistusaltaaseen. Öljyn saastuttamaa tai sellaiseksi epäiltyä maata on viety puhdistettavaksi lähes 10 000 kuutiometriä. Kysymyksessä ei selvästikään ole ollut sellainen jalostamoalueen käyttöön liittyvä vähäinen likaantuminen, jota ei voida pitää ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaisena maaperän pilaamisena.

12. Yhtiön toiminnassa on edellä kohdassa 11 todetulla tavalla päästetty öljyä maahan yhtiön tonttialueella. Korkein oikeus katsoo, että tästä on ollut seurauksena maaperän laadun sellainen huononeminen, josta on aiheutunut ympäristönsuojelulain 7 §:ssä tarkoitettua haittaa ympäristölle. Toiminnassa on siten rikottu ympäristönsuojelulaissa säädettyä maaperän pilaamiskieltoa. Ympäristönsuojelulain 116 §:n mukaan rangaistus vastoin ympäristönsuojelulakia tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1 - 4 §:ssä.

Vesistön pilaantuminen

13. Syyttäjä on syytteessä vedonnut siihen, että öljyä oli käsitelty maaöljyvahinkolain 1 §:n, ympäristönsuojelulain 7 §:n sekä vesilain vesienpilaamiskiellon tai Länsi-Suomen vesioikeuden 31.12.1998 antaman lupapäätöksen 95/1998/4 vastaisesti. Yhtiö on puolestaan katsonut, että yhtiön toiminta oli ollut kaikilta osin vesioikeuden lupapäätöksen mukaista, koska lupapäätös koski myös satunnaispäästöjä eikä mereen päässeen öljyn määrä ylittänyt luvan asettamia rajoja.

14. Länsi-Suomen vesioikeus on kerrotulla päätöksellään myöntänyt yhtiölle luvan öljynjalostamon jätevesien johtamiseen mereen kahdessa päätöksessä mainitussa purkukohdassa ja asettanut samalla muun muassa öljypäästöistä aiheutuvalle kuormitukselle kuukausittaisen enimmäisarvon. Luvan mukaan kuormituksia laskettaessa otetaan kuitenkin huomioon myös satunnaispäästöt. Korkein oikeus toteaa, että vaikka satunnaispäästöt otetaan kuormituksia laskettaessa huomioon, lupapäätös ei oikeuta öljyn laskemiseen mereen sellaisenaan. Nyt tapahtuneessa öljypäästössä ei ole kysymys jätevesiperäisen öljyn laskemisesta mereen jätevesiluvan mukaisissa purkukohdissa, vaan öljyn pääsemisestä mereen hallitsemattomasti suoraan maan lävitse. Vesioikeuden lupa ei siis koske tällaista öljypäästöä.

15. Maaöljyvahinkolain 1 § sisältää kiellon päästää öljyä veteen tai käsitellä öljyä siten, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara. Lisäksi ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista, on oltava ympäristölupa. Koska jo sen kaltainen öljyn käsittely, jota tarkoitetaan mainituissa säännöksissä, on joko kokonaan kiellettyä tai ainakin vaatii viranomaisen luvan, on selvää, että öljyn päästäminen veteen sellaisenaan on paitsi maaöljyvahinkolain myös ympäristönsuojelulain vastaista.

16. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että yhtiön toiminnassa on kohdassa 1 mainitulla tavalla maaöljyvahinkolain 1 §:n vastaisesti ja ilman ympäristölupaa päästetty öljyä mereen. Maaöljyvahinkolain 9 §:n ja ympäristönsuojelulain 116 §:n mukaan rangaistus vastoin kyseistä lakia tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1 - 4 §:ssä.

Onko kysymys tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta?

17. Rikoslain 48 §:n 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta päästää ympäristöön ainetta lain vastaisesti siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, on tuomittava ympäristön turmelemisesta.

18. Rikoslain 48 luvun 4 §:n mukaan se, joka muusta kuin törkeästä huolimattomuudesta puuttuu ympäristöön 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus ja muut seikat, on tuomittava tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta.

19. Korkein oikeus toteaa, että yhtiön toiminnassa on tuottamuksesta edellä kohdissa 6, 12 ja 16 mainituin tavoin maaöljyvahinkolain ja ympäristönsuojelulain vastaisesti päästetty öljyä ympäristöön. Ympäristölle aiheutettu vahinko ja vahingon vaara ovat olleet erityisen suuria ottaen huomioon putkistosta valuneen ja maaperään päässeen öljyn huomattavan suuri määrä sekä vesistölle aiheutuneen vahingon pitkäaikaisuus ja laaja ulottuvuus. Kerrottu vahinko ja vahingon vaara ovat johtuneet yhtiön palveluksessa olevien henkilöiden tuottamuksesta. Vastoin yhtiön kiistämistä Korkein oikeus katsoo, että yhtiön toiminnassa on syyllistytty siihen tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen, mistä alemmat oikeudet ovat tuominneet rangaistukseen yhtiön tuotanto-osaston osastopäällikkönä toimivan tuotantopäällikön, valmistuksen käyttöpäällikön, jätevesilaitoksen vastaavan hoitajan ja operaattorin.

Oikeushenkilön rangaistusvastuuseen sovellettava laki

20. Rikoslain 3 luvun 2 §:n mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

21. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia rikoslain 9 luvun säännöksiä on rikoksen tekoajan 10.12.2001 jälkeen muutettu lailla 61/2003 siten, että yhteisösakkoon tuomitseminen on rangaistusvastuun edellytysten täyttyessä nykyisin lähtökohtaisesti pakollista, kun se aikaisemmin oli aina harkinnanvaraista. Muutoksen yhteydessä lakiin otettiin toisaalta säännökset tuomitsematta jättämisestä. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa uusi laki ei johda lievempään lopputulokseen. Tämän vuoksi asiaan on sovellettava rikoksen tekoaikana voimassa olleita rikoslain 9 luvun säännöksiä.

Yhteisösakkoon tuomitsemisen edellytykset

22. Rikoslain 9 luvun 1 §:n (743/1995) mukaan oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tapahtunut rikos, voidaan virallisen syyttäjän vaatimuksesta tuomita rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi. Saman luvun 3 §:n mukaan rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi muun muassa, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän kuuluu oikeushenkilön johtoon tai on työsuhteessa oikeushenkilöön.

23. Rikoslain 48 luvun 9 §:n mukaan ympäristön tuottamukselliseen turmelemiseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

24. Korkein oikeus on edellä kohdassa 19 todennut, että Neste Oil Oyj:n toiminnassa on tapahtunut tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen ja että alemmat oikeudet ovat tuominneet muiden ohessa yhtiön tuotanto-osaston osastopäällikkönä toimivan tuotantopäällikön ja valmistuksen käyttöpäällikön tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta.

25. Rikoslain 9 luvun 2 §:n (369/2001) mukaan oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos sen lakimääräiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.

Toimihenkilöiden asema

26. Hovioikeus on katsonut, että tuotantopäällikkö ja valmistuksen käyttöpäällikkö kuuluvat mainitussa rikoslain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun yhtiön muuhun johtoon. Yhtiö on vastauksessaan kiistänyt hovioikeuden tulkinnan.

27. Kuten oikeushenkilön rangaistusvastuun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, henkilöllä täytyy olla paljon itsenäistä päätösvaltaa ennen kuin häntä voidaan pitää lainkohdassa tarkoitetulla tavalla muuhun johtoon kuuluvana eikä keskijohtoon kuuluvia, esimerkiksi osastopäällikkötason esimiehiä yleensä voida pitää lainkohdassa tarkoitetulla tavalla muuhun johtoon kuuluvina (HE 95/1993 vp s. 31). Korkein oikeus toteaa, että oikeushenkilön rangaistusvastuun voidaan tällöin katsoa perustuvan oikeushenkilön ja rikoksentekijän samastamiseen. Rikoksentekijän ja oikeushenkilön välistä suhdetta ei tule arvioida yksinomaan sillä perusteella, onko esimiesasemassa ollut rikoksentekijä johtanut ja ollut vastuussa siitä yhtiön toiminnasta, jossa rikos on tapahtunut. Rikoksentekijällä tulee olla merkittävä päätösvalta oikeushenkilössä, jossa rikos on tapahtunut, jotta rikoksentekijän voidaan katsoa kuuluvan rikoslain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeushenkilön johtoon.

28. Naantalin öljynjalostamon tuotantopäällikkö ja valmistuksen käyttöpäällikkö ovat jalostamon johtoryhmän jäseniä. Tuotantopäällikkö on lisäksi tuotannon ohjausryhmän vetäjä ja valmistuksen käyttöpäällikkö tuon ohjausryhmän jäsen. Tuotantopäällikkö on vastannut turvallisuusjärjestelmien toiminnan seurannasta ja kehittämisestä. Valmistuksen käyttöpäällikölle on kuulunut muun muassa ympäristönsuojelun kokonaisvalvonta. Heillä on ollut öljynjalostamossa päätösvaltaa omilla toimialoillaan. Rikoslain 9 luvun 2 §:ää sovellettaessa heidän päätösvaltaansa on kuitenkin tarkasteltava osana yhtiössä käytettävää päätösvaltaa. Siihen nähden kysymys ei ole sellaisesta itsenäisestä ja merkittävästä päätösvallasta, jonka perusteella heidän toimensa voitaisiin samastaa yhtiön toimintaan. Näin ollen heitä ei voida pitää mainitussa lainkohdassa tarkoitettuina yhtiön johtoon kuuluvina henkilöinä.

Menettely yhtiön toiminnassa

29. Edellä kohdassa 3 kerrotuin tavoin öljynjalostamolla ei öljynsiirtolaitteita ollut varustettu erityisillä varmistus- tai hälytysjärjestelmillä ja öljynsiirron suorittaneen operaattorin oli sallittu poistua venttiilin avaamisen jälkeen paikalta, vaikka jo aikaisemmin oli tapahtunut kahdesti öljyä siirrettäessä vastaavanlaisia vahingonvaaraa aiheuttaneita virheitä. Yhtiö on laiminlyönyt ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin öljyn siirtämisessä tapahtuvien laiminlyöntien seurausten estämiseksi. Yhtiön laiminlyönti on siten ollut osaltaan syynä siihen, että yhtiön toiminnassa on tehty ympäristövahingon syntymiseen johtanut ympäristörikos. Näin ollen yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi rikoslain 9 luvun 2 §:n mukaiset yhteisösakon tuomitsemisen edellytykset täyttyvät.

Yhteisösakon tuomitsemista koskeva harkinta

30. Rikoslain 9 luvun 4 §:ssä (743/1995) säädetyistä perusteista, joihin tulee erityisesti kiinnittää huomiota yhteisösakon tuomitsemista harkittaessa, tulevat tässä tapauksessa kysymykseen rikoksen vakavuus, oikeushenkilölle rikoksesta aiheutuneet muut seuraamukset ja oikeushenkilön toimet uusien rikosten ehkäisemiseksi.

31. Öljyä on päässyt maaperään huomattavan suuri määrä ja sen aiheuttamat vahingot ovat levinneet laajalle alueelle. Rikosta voidaan jo tällä perusteella pitää vakavana. Arvioitaessa rikoksen vakavuutta yhtiön näkökulmasta on otettava huomioon, että huolimatta aikaisemmista syntytavaltaan samanlaisista öljyn siirtämisessä tapahtuneista virheistä ja siten tiedossa olleesta ympäristövahingon vaarasta on yhtiön laiminlyönnistä ympäristön turvallisuus öljynjalostamolla edelleenkin jätetty työntekijöiden toimenpiteiden varaan, vaikka ilmeisen kohtuullisin kustannuksin olisi voitu rakentaa noiden toimenpiteiden virheiden vaikutukset eliminoiva turvajärjestely.

32. Yhtiö on ilmoittanut käyttäneensä syntyneiden vahinkojen korjaamiseen ja korvaamiseen sekä uusiin ympäristöteknisiin investointeihin noin 4 000 000 euroa. Aiheutuneiden vahinkojen määrä ei ole ollut maahan päässeen öljyn määrään ja jalostamon sijaintiympäristöön nähden odottamattoman suuri, vaan ainakin luonnolle aiheutuneet seuraukset ovat kylmän vuodenajan vuoksi ilmeisesti jääneet jopa vähäisemmiksi kuin jos vastaava tilanne olisi syntynyt lämpimänä vuodenaikana. Maksettujen korvausten kokonaismäärä ei ole yhtiön liikevaihto, asiassa esitetyn selvityksen mukaan yli seitsemän miljardia euroa, huomioon ottaen kovin merkittävä. Yhtiölle oman tai toisen omaisuuden korjaamisesta ja korvaamisesta aiheutuneet menetykset eivät siten ole olleet sillä tavoin poikkeuksellisia, että ne olisi otettava huomioon yhteisösakon tuomitsemista harkittaessa.

33. Yhtiö on tapahtuneen jälkeen käyttänyt samankaltaisten ympäristövahinkojen estämiseen 171 000 euroa, joista 40 000 euroa nimenomaisesti tapahtuneen kaltaisen venttiilin aukijäämisen aiheuttamien vahinkojen estämiseen. Korkein oikeus toteaa näiden yhtiön suorittamien kehittämistoimenpiteiden olevan ilmeisesti lähes kokonaan sellaisia, jotka olisi pitänyt toteuttaa jo ennen nyt tapahtunutta öljypäästöä, ja niillä ei ole lisäksi ollut yhtiölle sanottavaa taloudellista merkitystä. Tällaisia investointeja ei tule ottaa huomioon yhteisösakon tuomitsemista harkittaessa.

34. Edellä mainittuja yhteisösakon tuomitsemisen perusteita arvioidessaan Korkein oikeus toteaa, että yhtiön laiminlyönnit ja sen seuraukset ovat olleet vakavia. Toisaalta ei ole tullut esiin olennaisia perusteita jättää yhteisösakko tuomitsematta. Sen vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi tuomita Neste Oil Oyj:n yhteisösakkoon.

Yhteisösakon mittaaminen

35. Rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 9 luvun 5 §:n (743/1995) mukaan yhteisösakko tuomitaan määrämarkoin siten, että alin yhteisösakon rahamäärä on 5 000 ja ylin 5 000 000 markkaa. Rahamäärää koskeva säännös on 1.1.2002 voimaan tulleella lailla (971/2001) muutettu siten, että alin yhteisösakon rahamäärä on 850 euroa eli 5 053,87 markkaa ja ylin 850 000 euroa eli 5 053 870,50 markkaa. Euromäärät ovat siten arvoltaan hieman korkeampia kuin vastaavat markkamäärät, mutta yhteisösakko on tarkoitettu tuomittavaksi euromääräisenä siinäkin tapauksessa, että rikos on tehty ennen 1.1.2002. Korkein oikeus ottaa tekohetken lain lievemmyyden huomioon yhteisösakon rahamäärää mitatessaan.

36. Rikoslain 9 luvun 6 §:n (743/1995) 1 momentin mukaan yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön saman luvun 2 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Ensiksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan laiminlyönnin merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema oikeushenkilön toimielimissä, se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä, sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet. Pykälän 3 momentin mukaan taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat.

37. Korkein oikeus toteaa, että Neste Oil Oyj:n toiminnassa on katsottu tehdyksi tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, joka on luettu kahden yhtiön esimiesasemassa olevan toimihenkilön ja kahden yhtiön muun työntekijän syyksi. Heidän syykseen luettu menettely on osoittanut yhtiön toiminnassa olennaisia puutteita. Teosta aiheutunut vahingonvaara on ollut merkittävä ja sen aiheuttamat vahingot ovat olleet laajat. Yhtiön öljynjalostuksen liikevaihto, yli 7 miljardia euroa, on huomattavan suuri, ja yhtiön vakavaraisuus ja tulos ovat hyviä. Yhteisösakon perusteena on kuitenkin tuottamuksellinen rikos, joka ilmentää enemmän ajattelemattomuutta ja välinpitämättömyyttä kuin piittaamattomuutta lain säännöksistä. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisessa suhteessa laiminlyönnin laatuun ja yhtiön taloudelliseen asemaan on 500 000 euron yhteisösakko.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Neste Oil Oyj tuomitaan rikoslain 9 luvun 1 §:n (743/1995), 2 §:n 1 momentin (369/2001), 3 §:n 1 momentin ja 4 - 6 §:n (743/1995) sekä 48 luvun 4 ja 9 §:n nojalla 500 000 euron yhteisösakkoon.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Kitunen, Mikael Krogerus, Pasi Aarnio ja Ilkka Rautio. Esittelijä Matti Sepponen.